Holla at ya!

Morjes kaikki lukijat! Kuis hurraa? Ai hyvin? No hyvä! Niin mullakin!

 Ihan totta, pakko se on nauraa joillekin vaikeille asioille. Mieluiten niille kaikille. Tää mun bloggailuhan on menny ihan säälinkerjäämiseks ja voivotteluks, mut hei, semmosta se on. Antakaa armoa ja ymmärrystä!

 Tänään jatkoin terapeuttien läpisoittelua. Oon nyt aika monelle soittanut, että "Moi, mä oon se ja se, ja mun pitäis aloittaa psykoterapia ja mulle kirjotetaan B-lausunto" (Hah, pistän KELAn maksaa osan... Joskus siitäkin on hyötyä, aight!) -No millanen sun tilanne on? Mikä vaivaa? Sit selostan muutaman vuoden tapahtumat, skitsoilut, katkot, ongelmat, vajailut, terapiat ja about kaiken siihen puoleen minuuttiin, vain kuullakseni: "Aa joo. Emmä kyllä lähtis sua hoitaa. Mä voin kyllä suositella muutamaa tyyppiä, mut ei mulla oo tohon mitään erikoistumista." Okka! No sit soitan niille suositelluille: "Okei, oisit kyllä potentiaalinen asiakas (Huom! Hulluille on nimitys, 'asiakas'!), mutta mulla on ihan täyttä tonne huhtikuulle asti. Ja jos ihan totta puhutaan, ni en tiiä, kannattaisko sun lähteä tähän." Ookoo. Hoitava lekuri tuumaa, että pitäis olla terapeutti tiedossa, että voitais edetä asiassa. Mä hoidan! Hetki menee!

 Suomessa on hyvä ja ilmainen terveydenhuolto. Eikä muuten oo, viimesin hammaslääkäri tuli maksamaan sen vajaan satasen. Ei se käsittääkseni ole ilmaista. Ja muutenkin, Espoon kaupungin hoitamat mielialalääkkeet ja terapia tyrmättiin täysin Jorvin entisen johtava psykiatrin taholta, "toi on huonoin mahdollinen lääke sulle eikä siellä ole päteviä terapeutteja". Kuitenkin niitä lääkkeitä edellytetään otettavan, koska muuten jatkohoito on mahdotonta. Mä ehkä esitin vahvaa näyttöä ryssimmällä käteni ja silmäni, mut kyl Espoon kaupunki vetää pohjat. Ihan suvereenisti.

 Tänään on taas puhuttu terapiapuheluita, äiti anto luvan käyttää matskuansa. Puhuttiin terapeuteista, riippuvuuksista, pikkusiskosta ja about kaikesta. Mut ehkä pakko jakaa sen fb-status, oli se jotenkin niin mainio:
   
"Mentiin illalla äidin kanssa sen lähikauppaan eli Tötsään niinku äiti sanoo. Mikäs toi on, kysy äiti ja tutki tien varressa ollutta lytistynyttä kaljatölkkiä. Pelkkä tölkki se sano ja rupes nauramaan. Ajattele Leena se vois olla jonkun nimi. Pelkkä Tölkki. naurettin kyyneleet silmissä ja melkeen pissat housussa pikän aikaa. Kyllä kunnon nauru sillon tällön tekee niin hyvää"

 Pelkkä Tölkki. Jos joskus saan lapsen, ni johan soi jonku nimikeskuksen puhelin! -Juu, kaipa voit nimetä onnekkaan poikalapsesi Pelkäksi Tölkiksi. Thanks, mammu <3 Alzheimer ei oo vieny särmää, oot aarre. 

 Tyyppi soitteli, pohdiskeltiin hyvien hampurilaisten reseptiä. Pekonihan pelastaa. Mulle lankes kaupassakäyntivastuu, ja se meinas jo tyssätä sämpylöiden ostoon. Varuiks piti vielä soittaa sille kysyäkseni jauhelihan ja paistijauhelihan eroa. Kuulemma pelkkä jauheliha saattaa narskua. Nyt on jauhikset ja sämpylät hallussa, huomenna vielä lisukkeet! Ja tekstiviesti 'voinko tulla sinne meikkaamatta noita simmuja? se on niin iso projekti.' Sit nähdään! On se hyvä tyyppi.

 Kaukolle varuiks soitin, nauroin terapeuttiongelmiani, se sano, että joudun jollekin "Tää tyyny ois niinku kohtu. Mee sille makaamaan, ja ikäänkuin synny uudestaan" tai sit "Kuvittele vaikka isäsi tolle tyhjälle tuolille. Mitä SULLA on sille sanottavaa?"-ohjaajalle. Nauroin aika tavalla! Noinhan tossa voi käydä, jos ei oikeeta teristä löydy! Kohta synnyn uudestaan ja huudan tyhjille huonekaluille! HEAR ME, WORLD! 

 Tänään reenasin oopperaa hetken, vihloi hieman, eikä oikeen irronnut. Huomenna aattelin makaa tyypin sohvalla ja ohjeistaa sitä jauhelihapihvien teossa. Ja aattelin saada. Jos käsi antaa myöden. 



 Eki täällä kotisohvalla pohtii, mitä kaikkea pitää kertoa. Mut hei, jos ei (melkein) kaikkea kerro, ni pitäiskö olla hiljaa? Jaa'a, aika näyttää.. 

P.s. nyt tuntuu, että monella menee huonosti. Ihan niillä parhaillakin.