keskiviikko 30. marraskuuta 2011

EKI VOLLAS!

Mitä kauneimmat lukijat,

 usottekste, mulla on menossa kolmas hyvä päivä putkeen? Hyvällä päivällä tarkoitan päivää ilman angstia, huonoja fiiliksiä, itkuraivareita, turhautumisia ja whatever-asennetta. Lienee ennätys!

 Aamulla (klo 14) heräsin sängyn oikealta puolelta (aplodeja!), lakanat tuoksu raikkailta ja hyviltä, olo oli kepeä. Kepeä kuin perhosen liitely kesäisellä niityllä lempeän kesätuulen vietellessä jokaisen sen tuntevan, ah! Okei, nyt meni överiks.. Kevyt olo silti.
 Eilen illalla uudelleensomistettu keittiönpöytä oikein kutsui kahvinkeittoon. Tuumasta toimeen! Aamukaffet kuitenkin parvekkeella, snadisti vilu ja pitkästä aikaa se aamuröökistä saatu pyörryttävä olo. Kahvi oli pahaa, mutta sen tajus vasta kolmannen kupin kohdalla. Eikä se haitannut! Rööki maistu hyvältä ja hei; täähän on magee kämppä ilman niitä sotkuja! Piti oikein soittaa äidille hehkutuspuhelu! Ja Kaukolle tietysti. Sehän tulee huomenna tsekkaamaan kämpän kisakunnon ja syömään valkosipulista makkarakeittoa. Keiton teen tänään, koska uudelleenlämmitetty soppa on parhautta.
 Eli hei, te, jotka tiedätte, missä asun eli te kaikki stalkkerit, ikkunaprinssit ja -prinsessat sekä parvekkeille kiipeilevät pervot, huomen ois punainen lenkki-perjantai! Teretulemast! BYOM (bring your own milk)

 Elin siinä uskossa, että huomenna vasta olisi palkkapäivä; se olikin tänään. Oon ihan sekaisin päivistä hitto vie! Taitaa olla pisin aika meneillään, mitä oon ollut töistä poissa! Onneks maanantaina pääsee ruotuun.
Niinpä koira -se kiiltäväksi harjattu komistus- följyyn ja supermarkettiin. Ja taas jälleen kerran ONPAS RUOKA KALLISTA! IIK! Kallista, mutta maukasta. 40€ sai kulumaan yhden hengen ja kahden elikon talous, eikä tossa nyt mitään kahen viikon safkoja ole.... Buu!

Ketipinorit on psyykelääke. Pienempinä annoksina uni/nukahtamislääke. Mä käytän sitä nukahtamiseen. Ja se toimii. Yhtenä iltana otin neljä tabua, á 25mg. Mut muutoin n. 1-3 tablettia päivässä nukahtamiseen.
 Se on kreisi lääke. Oon ihan unifriikki, rakastan hyviä ja eläväisiä unia, tutkin unikirjoja ja pohdin niiden diippejä viestejä. Jos saisin päättää, eläisin pelkillä leffapopcorneilla ja näkisin unia.
 No, ketarit tekee kuitenkin sen, että näkee tasan niiin realistisia unia kaikesta, mitä tai ketä on päivän aikana ajatellut. Toissayönä palasin takaisin Itellan hommiin, siellä oli kaikki vanhat tutut. Jostain syystä ex-pomo passitti minut puolentoista tunnin surutuokioon, jota ei saanut missata. Ja viime yönä kaverin kundikaveri hakkasi ja potki naisia todella armottomasti verille. Kaikki tuntui todelta. Todentotta, eilen tsekkasin pitkästä aikaa kaverin kundikaverin fb-sivut, ja toissapäivänä muistelin postinjakoa. Tänään ajattelin muistella kaikkea kivaa! Ens yötä odotellessa!

 Eilen tuli muutenkin outo olo illalla. Asettelin aluslakanaa ja kuuntelin radiota. Radiossa soi Blackin 'wonderful life', ja ihan out of nowhere tuli mieleen ex. Semmonen hassu hetki, kun yhdessä pedataan sänkyä, molemmat puolillaan laittavat aluslakanaa paikalleen kumartuneina, ex tsekkaa tissit ja sanoo 'wou'. Ja sit naurattaa molempia. Ja me kuitenki erottiin 2006, 2007...?
 Sillon ku pikkusisko vielä asu tossa koiran iltalenkin mittaisen matkan päässä ja saatettiin sitä koiran kanssa kotiin, jostain syystä tuli puheeksi kissat. Ei siitä oo varmaan ku vuos. Mainitsin kuitenki, et aina kun kissa pesi arvokkaimpiaan toinen takatassu pystyssä, exällä oli tapana imitoida läskibassoa. Sisko siihen: "Toi on eka kerta, kun kuulen, että sanot jotain positiivista siitä eronne jälkeen." Se jäi oikein mieleen.
 Niinpä eilen laitoin lakanan paikoilleen, menin partsille röökille, kattelin vastapäisen talon jouluvaloja ja tuli eriskummallinen, mutta seesteinen olo. Edelleen tänään oon sitä mieltä, että nyt on päästy yli. Viimeinkin.

Äiti aina sanoo, että silloin kun näkee unta jostain edesmenneestä rakkaasta, on siitä päässyt yli. Se puhuu kokemuksesta.
 Iskän puolelta mummo kertoi joskus kylmiä väreitä herättävän stoorin. Vietin siellä ehkä 14-vuotiaana kesän ilman vanhempia, silloin myös bestis vietti kesää serkuillansa pienehkön ajomatkan päässä.
 Iskän vanhin veli kuoli, se oli jotain 70-lukua. Samana yönä kun setä kuoli oli mummo nähnyt unta, jossa pitkä jono harmaisiin pukeutuneita miehiä oli kulkenut mummolan pihan poikki. Juuri ennen metsänreunaa he kaikki kääntyivät ovelle tulleen mummon puoleen, ja totesivat: "Täältä ei viedä mitään. Täältä on viety tarpeeksi".
 Mummo oli herännyt soittoon, jossa kerrottiin poikansa kuolleen.

 Ei meidän mummo siltä puolelta ollut mikään tunteilija, mutta toi uni on jäänyt mieleen. Aika diippiä. RIP Mummo.

 Nythän tää meni syvälliseks. Mutta nuo on hienoja muistoja, joita pitää vaalia.
 Samoin mieleen on jäänyt viimeisin kerta, kun näki äidin puolelta isoisän. Se on tähän mennessä ainoa kerta kun itkin sairaalassa. Mummu ja pappa olivat jo kauan sitten eronneet, mutta yhteisiä lapsia oli siunaantunut kuusi kappaletta. Ja siinä kun he halasivat toisiaan ja pyytelivät anteeksi itku silmässä, tuli niin tunnekuohu, ettei sitä voinut pysäyttää. RIP Paappa.

 Ehkä toi joulutähti sai nyt vallan herkistelemään! Kohta on itsenäisyyspäivä, sitä seuraa joulunaika. Ympärillä on hienoja ihmisiä ja nyt on koettu jonkinasteinen valaistuminen. Mitä sitä suotta selittelemään.

 Kepeä olo, muistoja vaalien (ps. mä kävelin Tokoinrantaa!) T: muistelija- Eki


4 kommenttia:

  1. "Jos saisin päättää, eläisin pelkillä leffapopcorneilla ja näkisin unia.". Repesin :)

    Hirveän henkilökohtaista & soljuvaa luettavaa, antaisin jo 10 - tästä.

    VastaaPoista
  2. MISSÄ SE PALJONPUHUTTU JOULUKALENTERI? HÄ? T.Og

    VastaaPoista
  3. OG! RUKOUKSIISI ON VASTATTU! "SERVERIMME" "KAATUI" HETKEKSI, MUTTA ON TAAS "TOIMINNASSA" JA PELASTAA SINUNKIN JOULUSI!

    VastaaPoista